”Kunto kasvaa ja terveys menee”

Kirjoittaja:

Onko armeija todella niin hyväksi nuorille miehille ja naisille kuin Puolustusvoimat tahtovat meidän uskovan? Entä, jos intin huonoista puolista puhutaankin aivan liian vähän? PAX jatkaa paperilehdessä alkanutta juttusarjaansa intin todellisesta olemuksesta.

data-cke-saved-src=/files/kuvat/Pax_3--2011_Kuva_juttu_09_intti.jpg

Puolustusvoimat tiedottaa aktiivisesti varusmiespalveluksen hyvistä puolista niin yksittäisen ihmisen kuin yhteiskunnankin kannalta. Tunnemme kaikki esimerkiksi iskulauseen Armeija on Suomen suurin kuntokoulu.

Kunnolle intin suorittaminen onkin yleensä hyväksi. Tästä puhuu puolustusvoimat itse ja tämän todistavat tutkimukset. Tulokset eivät kuitenkaan ole erityisen huimia, toisin kuin julkisuudessa hehkutellaan. Mikko Salasuo kirjoittaa teoksessa Tunnetut sotilaat, että liikuntakoulutus armeijassa on epäsymmetristä ja varusmiesten kokemukset vaihtelevat runsaasti. Hoikkalan, Salasuon ja Ojajärven tutkimuksessa heidän haastattelemansa varusmiehet kokivat kyllä muutoksia fyysisessä kunnossaan, mutta muutokset eivät olleet kaikilla samansuuntaisia eivätkä välttämättä positiivisia.

Palveluksen aikana liikuntakasvatus vaikuttaa varusmiehiin eri tavoin ja vapaa-ajan liikuntamahdollisuudet ovat yleensä hyvät. Liikuntaa harrastavat kuitenkin armeijassakin eniten ne, jotka sitä ovat harrastaneet jo ennen armeijaan menoaan.

Nykyisin jaetaan vapautuksia kevyemmillä perusteilla kuin aiemmin. Tämä tarkoittaa, että vapautuksen saavat tyypillisesti ylipainoiset ja todella huonokuntoiset, jotka liikuntakasvatuksesta mahdollisesti voisivat eniten hyötyä. Vaikka sinänsä on hyvä, että reservin kokoa pienennetään vaikka sitten vapauttamalla asevelvollisia palveluksesta, tämä kuitenkin asettaa Puolustusvoimien mahdollisuudet toimia kansanterveyden eteen auttamalla ”liikuntakipinän” sytyttämisessä melko kyseenalaiseksi.

Tommi Hoikkala kirjoittaa Tunnetuissa sotilaissa, että armeijan suhde sairastamiseen on myös monitahoinen ja että on ongelmallista, jos Puolustusvoimat ei ota vastuuta, joka sille kuuluisi sen määrättyä nuoret miehet palvelukseen. Armeijan arjessa hoitoa sairauksiin ja vapautusta palveluksesta kyllä saa, ja hoito on asiantuntevaa ja hyvää, mutta sitä pitää itse vaatia ja flunssan vuoksi vapautusta hakeva saa herkästi palveluksesta pinnaajan leiman. Kuten Hoikkalan komppanian vääpeli oli sanonut ensimmäisillä luennoilla, yskät yskitään pois ja nuhat niistetään pois. Jos vakavampaa tulee, sitten vasta veksiin. Tämä näyttää kuvaavan melko hyvin ainakin Hoikkalan kokemusta asenteesta sairastamiseen.

Minun haastattelemistani reserviläisistä moni sanoo, että fyysisen kunnon parantuneen, mutta mielenterveyden olleen koetuksella. Otos on tässä varmasti osittain vino, mutta koska teema nousee esiin useita kertoja, en uskaltaisi väittää, että kyse on vain otoksesta. Ilmiö näkyy myös Tunnetuissa sotilaissa: jotkut keskeyttäneistä sanovat ongelmana olevan nimenomaan se, että yksilöllisyyden menettäminen on vaikeata. Tai kuten eräs nyt nelikymppinen mies muistelee: masennus vaivasi kun tajusi tämän mielettömän sotaprosessin muodostaman noidankehän.

Samantyyppinen lausunto löytyy Tunnetuista sotilaista äskettäin palveluksensa keskeyttäneeltä nuorelta mieheltä: tavallaan joutuu olemaan robottina siellä.

Kuva: Armeijassa myös kilpaillaan sotilastaidoissa. Kuvassa kranaatinheittoa Avoimissa Pohjoismaisten sotilas-5-ottelun mestaruuskilpailuissa Lahdessa 13.–18.6.2011. Kuva Puolustusvoimat.

Lehden numero: