- Sadankomitean ja Rauhanliiton julkaisivat Pax-lehteä vuoteen 2018 saakka. Voit edelleen tutustua lehden arkistoon. »
- Nähdään 2020 »
- Lasten rikosoikeudellinen vastuu ja lapsisotilas Dominic Ongwenin tapaus Kansainvälisessä rikostuomioistuimessa »
- Suomen puolustusmenot ovat Euroopan kärjessä »
- 1963 – Suomi murroksen keskellä »
- Sadankomitean linja »
- Mitä kuuluu rauhanlähettiläille? »
- Kansainvälinen rikostuomioistuin antaa toivoa sorretuille rohingyoille »
- Nuoret mukaan päättämään rauhasta ja turvallisuudesta »
- Katuväkivalta Kapkaupungissa »
- 20 vuotta Rauhankoulua »
- Kirja-arvio: Hävittäjähankinta on poliittinen päätös »
- Aseistakieltäytymisuutisia »
- Sadankomitean rauhanpalkinto kansainvälisen oikeuden tutkija Jarna Petmanille »
- Turkkia rakennetaan luonnon ja ihmishenkien kustannuksella »
- Kaupungistuminen ja ilmastonmuutos uhkana turvallisuudelle kehitysmaissa »
- David McReynolds 1929-2018 »
- Kirja-arvio: Syyrialaisten toiveet demokratiasta diktatuurin ja islamismin puristuksessa »
- Kirja-arvio: Rauhaa rakentamassa? Kansalaisjärjestöt hauraissa maissa »
- Arkinen seitan ja perunamuussi »
- Valkoiset unikot - pasifistisymbolilla nationalismia vastaan »
- Onnea Matti Mäkelä 70 vuotta! »
Naamakkain
Jokainen kaupungilla kulkeva on varmasti kohdannut face to face -markkinointia, jota yleisemmin kutsutaan feissaukseksi. Feissaus on järjestöjen tapa kertoa toiminnastaan ja hankkia uusia jäseniä ja tukijoita. Nimensä mukaisesti feissarit eli henkilöt, jotka feissaavat, kohtaavat ihmiset kasvokkain, mikä tekee feissauksesta inhimillisen ja asiakaslähtöisen markkinointitavan.
Feissaaminen on sosiaalista toimintaa ja hyvä tapa päästä keskustelemaan ventovieraiden kanssa, mikä tuntuu varmasti monen suomalaisen mielestä myös luonnottomalta. Feissaajat ikään kuin herättelevät ihmisiä kaduilla paitsi huomaamaan järjestönsä ajamia asioita, myös kohtaamaan muita kanssatallaajia. Feissaus on keino synnyttää ihmisissä ajatuksia, mutta keskustelun myötä uusia ajatuksia syntyy myös itse feissarissa.
Suomen Sadankomitea on kokeiluluontoisesti feissannut loppukevään ja alkukesän aikana Helsingissä. Onnistuneen lopputuloksen vuoksi toimintaa aiotaan jatkaa myöhemmin kesällä. Ydin-lehden työelämävalmennettava Tiina Valjanen, 28, joka on aiemmin feissannut myös muille järjestöille, kokeili Sadankomitean feissausta muutaman päivän ajan. Hänen mielestään parasta feissaamisessa on juuri ihmisten kanssa keskusteleminen. Valjanen koki mielekkäänä Sadankomitean päätöksen hankkia jäseniä, ei pelkästään kuukausilahjoittajia.
”Ei haluta pelkästään rahaa, vaan myös selvemmin vaikuttaa ihmisten asenteisiin”, Valjanen toteaa. Hän piti Sadankomitealle feissaamista myös hyvin ihmisläheisenä.
Jonathan Hilli, 24, ja Olli Tiainen, 24, ovat kokeneita feissareita. He haluavat tehdä työtä, jonka kokevat hyödylliseksi. Molemmat pitävät feissaamisen parhaana antina samanhenkisiä työkavereita ja ihmisten kanssa keskustelua. Siinä, että Sadankomitea ei ole järjestönä valtavan tunnettu, on hyvät ja huonot puolensa.
”Ihmiset kiinnostuvat helpommin, mutta kynnys liittyä aiemmin tuntemattomaan järjestöön on suurempi”, Hilli kiteyttää. Hän on myös sitä mieltä, että feissausgenressä on rauhanjärjestöjen mentävä aukko.
”Vaikka rauha on universaali arvo, ihmiset eivät miellä sitä aina niin. On mutkattomampaa tukea järjestöä, joka auttaa suoraan vaikkapa kehitysmaiden lapsia kuin järjestöä, joka pyrkii tiukentamaan aseviennin lainsäädäntöä”, Hilli lisää. Tämä tuntuu ristiriitaiselta, sillä monet kehitysmaiden ongelmat ratkaistaisiin juuri rauhanomaisin keinoin.
Jotkut sekoittavat Sadankomitean Satakomiteaan, Vanhasen toisen hallituksen sosiaaliturvan kokonaisuudistusta valmistelleeseen työryhmään. Sadankomitea on kuitenkin puoluepoliittisesti sitoutumaton järjestö, joka ajaa rauhan asiaa. Rauhanmerkki, joka tunnetaan myös Sadankomitean tunnuksena, on lähes kaikkien tuntema symboli, mutta tämä ei ole tae järjestön tuntemisesta.
Asetelma on usein sellainen, että feissaaja lähestyy ihmisiä, mutta feissatessa on myös itse helpommin lähestyttävä. Normaalisti ujot suomalaiset saattavat rohkaistua ja pyytää iloista feissaria vaikkapa kahville.
”Feissaan, koska duuni on joustavaa ja parhaimmillaan tosi kivaa”, kertoo Juha Koskinen (31). Parasta feissaamisessa on hänen mielestään se, että joku on aidosti innoissaan siitä, että kuulee järjestöstä ja haluaa saman tien liittyä jäseneksi. ”Eräs nainen sanoi mulle hymyillen, että olin parasta mitä sinä päivänä oli tapahtunut”, hän lisää.
Kiinnostuitko Sadankomiteasta tai feissaamisesta? Ota yhteyttä tai lue lisää: www.sadankomitea.fi
Lehden numero:
Banners
