Mitä rauhanjärjestöt toivovat uudelta hallitukselta?

Hallitus on vasta nimitetty ja sen ohjelma on uunituore. Suomalaisilla rauhanjärjestöillä oli ja on monia toiveita ja ehdotuksia uuden hallituksen asialistalle. Ne koskevat ulkopolitiikkaa, aseidenriisuntaa, asevalvontaa ja -kauppaa, Suomen omaa aselainsäädäntöä sekä asevelvollisuutta.

Sadankomitean varapuheenjohtajan Jan Koskimiehen mielestä hallitusohjelmaan tulee selkeästi kirjata konkreettisia toimia, joilla Suomi profiloituu kansainvälisesti rauhanvälityksen suurmaana ja vahvistaa asemaansa maailman rauhanomaisen kehityksen tukijana. Koskimiehen mukaan Suomen on myös tuettava kaikkia kansainvälisiä aseidenriisuntaprosesseja ja samalla itse näytettävä esimerkkiä leikkaamalla omia asehankintojaan.

Kaikki kolme rauhanjärjestöä ovat yhtä mieltä siitä, että Suomen on pidettävä kiinni miinakieltosopimuksen aikataulusta, jonka mukaan Suomi liittyy sopimukseen vuonna 2012. Suomen pitäisi myös vähintäänkin valmistautua liittymään rypäleasekieltosopimukseen.

”Suomen puolustus ei voi pysyvästi nojautua kansainvälisen oikeuden vastaisiin aseisiin”, Koskimies painottaa.

”Kun kerran Suomi kannattaa rypäleaseet kieltävän sopimuksen universaaleja tavoitteita, niin miten perustelemme, että Suomi ei itse liity sopimukseen", kysyy Rauhanliiton toiminnanjohtaja Laura Lodenius. Hän täsmentää, että rypäleaseiden kieltäminen ei ole varsinaisesti mikään aseidenriisuntakysymys vaan humanitäärinen kysymys.

Sadankomitean Koskimies pitää tärkeänä Suomen aloitteellisuutta ydinaseriisunnassa. Rauhanpuolustajien toiminnanjohtajan Teemu Matinpuron mielestä Suomen olisi harjoitettava aktiivisempaa aseidenriisuntapolitiikkaa. Matinpuro pitää tärkeimpänä hallitusohjelmatavoitteena sitä, että armeijan hankinnoista karsitaan Hornettien uudet, ilmasta maahan ammuttavat ohjukset. Hänen mukaansa hankkeen karsiminen ei heikennä millään tavoin Suomen nykyistä puolustuskykyä.

Suomen asekaupan suhteen rauhanjärjestöt pitävät tärkeänä lainsaadännön tiukentamista. Koskimiehen mielestä on tärkeää arvioida uudelleen aseviennin kriteereitä. Esimerkiksi vientilupien myöntäminen diktatuureille ja konfliktiherkille alueille tulee lopettaa. Rauhanpuolustajien Matinpuro vaatii muun muassa Israelin kanssa käytävän yhteistyön ja kaupan välitöntä lopettamista. Rauhanliiton Lodeniuksen mielestä hallitusohjelmaan pitäisi kirjata, että Suomi tukee kansainvälisen asekauppasopimuksen Arms Trade Treatyn (ATT) syntymistä ja osallistuu aktiivisesti sen valmisteluihin ja neuvotteluihin kansainvälisesti.

Suomen omaa aselainsäädäntöä koskevat hallitusohjelmakirjaukset ovat rauhanjärjestöille tärkeitä. Käsiaselupien saantia hieman vaikeuttava laki astui voimaan äskettäin. Lain mukaan ampuma-aseiden hallussapidon yleinen ikäraja nostettiin 18 ikävuoteen ja käsiaseiden, kuten pistoolien osalta 20 ikävuoteen. Aseluvista tehtiin myös määräaikaisia ja luvan hankkijoiden pitää vastaisuudessa todistaa harrastaneensa ampumaurheilua vähintään kaksi vuotta. Koskimies pitää aselainsäädännön kiristämistä välttämättömänä. Matinpuron toive hallitusohjelmaan on, että sellaiset käsiaseet, joilla on mahdollista ampua lyhyessä ajassa paljon laukauksia, kerätään kokonaan pois.

Suomen asevelvollisuutta koskevat hallitusohjelmatoiveet ovat rauhanjärjestöillä jokseenkin samanlaiset. ”Jos asevelvollisuutta lyhennetään ja kevennetään, on sillä oltava vaikutusta myös siviilipalvelukseen ja totaalikieltäytyjien rangaistuksiin. Suomi on käytännössä jo vuosien ajan vähitellen siirtynyt entistä valikoivampaan asevelvollisuuteen ja siviilipalvelusta olisi nyt vähintäänkin lyhennettävä sekä totaalikieltäytyjien ehdottomat vankeusrangaistukset muutettava ehdollisiksi tai kokonaan vapautettava", sanoo Koskimies. Sadankomitean pääsihteeri Eekku Aromaa tarkentaa: ”Suomen kaltaisessa sivistysvaltiossa ei voi olla mielipidevankeja. Siviilipalvelusta pitää myös kehittää ja kuten siviilipalveluksen kehittämistyöryhmäkin esittää, siviilipalvelusvelvollisilta voitaisiin poistaa sodan ajan palvelus. Tällöin heitä koskisi valmiuslaki, kuten muutakin väestöä.”

Mitä hallitusohjelmassa lukee, ja onko syytä odottaa, että edes osa järjestöjen toiveista toteutuu? PAX palaa asiaan syksyn numeroissa.