Tappajarobottiteknologia edistyy nopeammin kuin niiden kieltoa vaativa sopimus – ”meiltä alkaa loppua aika”

Kirjoittaja:

Maailmassa ei vielä ole käytössä aseita, jotka valitsisivat kohteensa ja tappaisivat ilman, että ihmisellä olisi siinä roolia.

Niitä kuitenkin kehitetään kovaa vauhtia. Siksi maailman maat keskustelevat nyt siitä, pitäisikö autonomiset asejärjestelmät, eli niin sanotut tappajarobotit, kieltää ennen kuin niitä on olemassa.

Aihe oli tapetilla viimeksi huhtikuussa Genevessä, kun yli 80 maan edustajat sekä muun muassa kansalaisjärjestöjä ja tutkijoita kokoontui YK:n kokoukseen eräistä tavanomaisia aseita koskevasta sopimuksesta. Kokousten yhteydessä on jo muutaman vuoden ajan keskusteltu mahdollisuudesta neuvotella sopimus, joka kieltäisi myös tappajarobotit.

Kokoukseen osallistuneen rauhanjärjestö Sadankomitean järjestökoordinaattorin Minna Vähäsalon mukaan varsinaiset sopimusneuvottelut näyttävät nyt yhä todennäköisemmiltä.

”Aiemmin kokouksissa on lähinnä järjestetty paneelikeskusteluja ja oltu ikään kuin mukana oppimassa. Nyt valtioiden edustajat alkoivat viimein keskustella näkemyksistään ja siitä, mitä asialle pitäisi tehdä”, hän kertoo.

Sadankomitea on Suomen Rauhanliiton ohella mukana järjestöjen kansainvälisessä Stop Killer Robots -kampanjassa, joka on viiden vuoden ajan vaatinut kieltosopimusta.

Robotilta puuttuu empatia

Terminator-elokuvissa esiintyviä tappokoneita ei vielä ole olemassa. Esimerkiksi Tukholman rauhantutkimusinstituutin Siprin viime vuonna ilmestyneen selvityksen mukaan monissa asejärjestelmissä kuitenkin on jo autonomisia ominaisuuksia, joita hyödynnetään esimerkiksi liikkumisessa, kohteiden valinnassa ja tiedustelutehtävissä.

Autonomisia ominaisuuksia on esimerkiksi miehittämättömissä lennokeissa sekä vaikkapa Yhdysvaltain laivaston ja Israelin armeijan käyttämissä asejärjestelmissä, jotka pystyvät tunnistamaan, jäljittämään ja tulittamaan ohjuksia ohjelmoinnin perusteella, kerrotaan myös esimerkiksi Helsingin yliopiston kansainvälisen oikeuden apulaisprofessorin Jarna Petmanin ulkoministeriölle viime vuonna tekemässä selvityksessä.

Muun muassa Venäjällä, Yhdysvalloissa, Israelissa, Etelä-Koreassa ja Isossa-Britanniassa kehitellään kuitenkin jo asejärjestelmiä, jotka toimisivat kokonaan itsenäisesti, ilman ihmisen osallistumista. Viime vuonna esimerkiksi venäläinen asevalmistaja Kalashnikov kertoi kehittävänsä täysautonomisia aseita.

Uhkakuva on, että robottiaseet syyllistyisivät julmuuksiin, sillä empatiaan kykenemättöminä ja virheille alttiina ne eivät osaisi käyttää samaa harkintaa kuin ihminen.

”Vaikka järjestelmä testi- ja simulaatiotilanteessa näyttäisi osaavan noudattaa sääntöjä, tositilanne on vaihteleva. Huolena on esimerkiksi se, pystyykö järjestelmä tunnistamaan vaikkapa sen, onko sotilas antautumassa, kun sillä ei ole ihmisen empaattisia kykyjä”, Vähäsalo kertoo.

Täyskieltoa kannattaa harva maa

Toistaiseksi lähes kaikki maat ovat Geneven neuvotteluissa olleet sitä mieltä, että  ihmisen kontrollin on säilyttävä aseissa kuin aseissa.

”Täysin ihmisen kontrollin ulkopuolella oleva asejärjestelmä olisi äärimmäisen ongelmallinen. En usko, että kukaan edes haluaa sellaista – sotilaskomentaja on viimeinen henkilö maailmassa, joka haluaa menettää kontrollin tapahtumista sotatantereella”, toteaa myös ulkoministeriön asevalvonnan yksikön vastuuvirkamies Mikko Autti.

Siitä huolimatta suoranaista kieltosopimusta kannattaa vasta 26 maata. Mukana on vasta yksi EU-maa, Itävalta. YK:n turvallisuusneuvoston pysyvistä jäsenmaista vain Kiina vaatii kieltoa ja sitäkin vain käytölle, ei kehittelylle.

Syitä on monia. Osa maista haluaa jatkaa rauhassa aseiden kehittämistä, ja toisaalta käsitteiden määrittely on ollut vaikeaa, koska kyse on vasta tulevaisuuden uhkakuvasta.

Myöskään Suomi ei kannata kieltosopimusta, vaikka Autin mukana keskustelua pidetäänkin  hyvänä asiana. Hänen mukaansa kieltosopimus on kuitenkin vielä ennenaikainen, sillä toistaiseksi täysautonomisia asejärjestelmiä ei ole olemassa eikä sopivasta ihmisen kontrollin tasosta ole päästy yhteisymmärrykseen. Lisäksi Suomen kanta on, että nykyiset humanitaarisen oikeuden velvoitteet pätevät myös autonomisiin asejärjestelmiin.

”Periaatteessa ei ole merkitystä, onko ase autonominen vai ei, koska kansainvälinen oikeus pätee myös niissä tilanteissa, joissa käytetään autonomisia asejärjestelmiä”, Autti sanoo.

Turun ylipiston kansainvälisen oikeuden tutkijan Johanna Frimanin mukaan humanitaarisen oikeuden näkökulmasta asiaan liittyy kuitenkin ongelmia. Humanitaarinen oikeus edellyttää esimerkiksi siviili- ja sotilaskohteiden erottelua.

”On kyseenalaista, pystyykö autonominen asejärjestelmä toimimaan itsenäisesti kansainvälisen humanitaarisen oikeuden mukaisesti, koska konkreettisessa konfliktitilanteessa kriittiseen päätöksentekoon liittyy keskeisesti inhimillinen päättelykyky ja harkintavalta”, hän huomauttaa.

Sana leviää

Keskustelu tappajaroboteista on viime aikoina levinnyt laajemmalle. Juuri ennen Geneven kokousta tiedemaailma ryhtyi boikotoimaan eteläkorealaista KAIST-yliopistoa, joka aikoi ryhtyä hyödyntämään tekoälyä aseteknologian kehittämisessä. Myös esimerkiksi Googlen työntekijät ovat julkaisseet avoimen kirjeen vastustaakseen yhtiön yhteistyötä Pentagonin lennokkiohjelman kanssa.

Kohut ovat Vähäsalon mukaan merkki siitä, että tieto asiasta on leviämässä. Se ei kuitenkaan vielä riitä.

”Kysymys on noussut lyhyessä ajassa YK:n listoille asti. Asejärjestelmät kuitenkin kehittyvät todella nopeasti. Siihen verrattuna meiltä alkaa kyllä loppua aika”, hän toteaa.

Kieltosopimusneuvotteluiden aloittamisesta on määrä keskustella seuraavan kerran Genevessä elokuun lopulla. Tuolloin valtiot päättävät, annetaanko YK:n tavanomaisten aseiden kokoukselle mandaatti ryhtyä neuvottelemaan autonomisten asejärjestelmien sääntelystä.

Juttu on julkaistu aiemmin verkkomedia Maailma.netissä.

Lehden numero: