Ei vieläkään kansainvälistä asekauppasopimusta

Kirjoittaja:

Viime heinäkuussa järjestetty, YK:n kansainväliseen asekauppasopimukseen (Arms Trade Treaty, ATT) tähdännyt konferenssi oli pettymys monelle sopimuksen puolesta työskennelleelle. Se oli myös menetys kansainväliselle ihmisoikeus- ja rauhantyölle. Valtiot eivät onnistuneet luomaan sopimusta, joka olisi luonut asekaupalle yhteiset pelisäännöt. Neuvotteluja seuranneiden Amnestyn ja Sadankomitean edustajat vakuuttavat kuitenkin, ettei peliä ole vielä pelattu.

Sadankomitean pääsihteeri Eekku Aromaa osallistui helteisessä New Yorkissa pidettyyn konferenssiin Suomen delegaatiossa kansalaisjärjestöjen edustajana. Hän kuvailee kokouksen tunnelman olleen alusta alkaen kireä, ja kiistely Palestiinan roolista neuvotteluissa oli keskeyttää ne jo alkumetreillä. Asekauppasopimus on monelle valtiolle erittäin merkittävä riippumatta siitä, ovatko ne sitovan sopimuksen puolella vai eivät. Iso joukko valtioita vastustaa sopimusta eri syistä, ja konferenssissa kuultiinkin monia sopimuksen aikaansaamista hidastavia puheenvuoroja.

Aromaa kertoo, että neuvottelujen nihkeys lieventyi, kun konferenssin puheenjohtaja kutsui delegaatiot neuvottelemaan suljettujen ovien taakse ilman työohjelmaa ja merkittäviä mukavuuksia kuten ruokaa tai ilmastointia. Järjestelyn ja iltaisin myöhään venyneiden neuvottelujen ansiosta puheenjohtaja saattoi esittää neuvottelujen toiseksi viimeisenä päivänä sopimusluonnoksen, jota Aromaa kuvailee riittävän hyväksi.
”Se ei ollut rauhanjärjestöjen tekemä sopimusluonnos, mutta sillä olisi voitu puuttua pahimpiin asekaupan epäkohtiin", Aromaa sanoo.

Myös Amnesty Internationalin Suomen osaston vt. toiminnanjohtaja Päivi Mattila toteaa sopimusluonnoksen olleen olosuhteisiin nähden hyvä. Se sisälsi Amnestyn tärkeimmät tavoitteet, kuten sen, ettei aseita tule myydä, jos on olemassa merkittävä riski niiden käyttämisestä ihmisoikeusloukkauksiin.

Koska sopimusluonnos oli herättänyt toivoa, oli konferenssin viimeinen päivä Aromaan mukaan suuri pettymys. Silloin Yhdysvallat ilmoitti haluavansa lisäaikaa sopimuksen käsittelyyn. Yhdysvalloissa sopimusta vastustettiin isolla volyymilla, ja Aromaan ja Mattilan mukaan yleinen tulkinta on, että sopimus oli Obaman hallinnolle liian ristiriitainen asia päätettäväksi näin lähellä presidentinvaaleja. Aromaa sanoo kuulleensa spekulaatioita, etteivät muut maat olisi torpanneet sopimusta, ellei Yhdysvallat olisi sitä tehnyt. On kuitenkin mahdotonta arvioida, miten sopimusta vastustaneet pienet valtiot, kuten Algeria tai Syyria olisivat toimineet ellei, Yhdysvallat olisi vetänyt mattoa sopimuksen alta.

Aromaa ja Mattila ovat kuitenkin toiveikkaita. ”Asekauppasopimus on pakko saada aikaan”, Mattila painottaa. Järjestövaikuttajien toivoa tukee se, että konferenssin viimeisenä päivänä Meksiko esitti 90 valtion julistuksen pettymyksestä neuvottelujen lopputulokseen ja sitoumuksesta sopimuksen aikaansaamiseksi. Näyttää siltä, että syksyllä YK:n yleiskokous päättää uudesta niin kutsutusta Final ATT -konferenssista, joka toteutunee kevättalvella. Nähtäväksi jää, lähdetäänkö konferenssiin heinäkuisen sopimusluonnoksen pohjalta, vai avataanko luonnos neuvotteluille ennen konferenssia. Tällöin olisi erittäin tärkeää, ettei sopimustekstiä löyhennettäisi. Mattilaa huolestuttaa myös se, että konferenssin profiilia pyrittäisiin madaltamaan. ATT:n onnistumiseen vaikuttaa varmasti ratkaisevasti myös Yhdysvaltain marraskuisten presidentinvaalien tulos.

Vaikka vaihtoehtoja uuden asekauppakonferenssin onnistumiselle ei virallisesti ole olemassa, on mahdollista, että valtiot epäonnistuvat jälleen sopimuksen aikaansaamisessa. Tällöin vaihtoehdoksi jäisi viedä sopimus yleiskokoukseen, jossa siitä voitaisiin päättää kahden kolmasosan enemmistöllä. Näin synnytetty sopimus saattaisi olla sanamuodoiltaan tiukempi kuin neuvotteluissa vaadittavan konsensuspäätöksen jälkeen. Neuvottupäätöksen myötä sopimus olisi kuitenkin huomattavasti kattavampi. Huonoin vaihtoehto olisi viedä sopimus YK:n ulkopuolelle, ja julkisesti tästä mahdollisuudesta vaietaan.

Suomessa ulkoministeriön virallinen linja on sisällöllisesti ollut hyvin lähellä kansalaisjärjestöjen agendaa, ja yhteistyötä on tehty hyvässä hengessä. Niin Amnesty kuin Sadankomiteakin jatkavat vaikuttamistyötä kuitenkin myös Suomen ulkoministeriön suuntaan, jotta Suomi säilyttäisi aktiivisuutensa sopimuksen synnyttämisessä.

Lehden numero: