Valtioiden vastuu yritysten ihmisoikeusloukkauksista kasvamassa

Kirjoittaja:

Kansainväliset ihmisoikeussopimukset takaavat yksilöille erilaisia oikeuksia ja suojelevat yksilöä valtiolta. Perinteisesti valtioiden on nähty olevan vastuussa ihmisoikeuksien noudattamisesta maan rajojen sisäpuolella. Valtioilla on kuitenkin myös maan rajat ylittäviä ihmisoikeusvelvoitteita.

/

 

 


Nigerian öljytuhoaluetta huhtikuussa 2010. Sosialistisk Ungdom / flickr

Monissa kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa, kuten YK:n taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien yleissopimuksessa velvoitetta kunnioittaa ihmisoikeuksia ei ole rajattu maan rajojen sisäpuolelle, vaan valtiolla on vastuu ihmisoikeuksien noudattamisesta myös silloin, kun se käyttää tosiasiallista toimivaltaa jossain muussa maassa. Esimerkiksi YK:n kansalais- ja poliittisten oikeuksien yleissopimusta valvova Ihmisoikeuskomitea totesi tapauksessa López Burgos v. Uruguay Uruguayn rikkoneen ihmisoikeusvelvoitteitaan, kun valtion turvallisuusjoukot ottivat kiinni Burgosin Argentiinassa ja muun muassa pitivät häntä vankina ilman syytä useita viikkoja.

Myös monet alueelliset ihmisoikeusinstituutiot, kuten Euroopan ihmisoikeustuomioistuin, ovat tunnustaneet valtioiden rajat ylittävät ihmisoikeusvelvoitteet. EIT totesi tuomiossaan Al-Skeini v. Yhdistynyt kuningaskunta vuodelta 2011, että valtio on normaalisti velvollinen täyttämään Euroopan ihmisoikeussopimuksen velvoitteet maan sisällä. Kyseisessä erityistapauksessa Britannialla voitiin kuitenkin katsoa olevan todellista toimivaltaa Irakin Basran alueella, ja siten se oli velvollinen noudattamaan Euroopan ihmisoikeussopimusta myös siellä. Tapaus koski brittiläisten joukkojen surmaamia siviilejä, joiden kuolemia Britannia ei ollut tutkinut huolellisesti.

Nykyään maailmassa on valtioiden ohella muitakin tekijöitä, kuten monikansallisia yrityksiä, jotka toimivat useissa eri maissa ja saattavat vaikuttaa kielteisesti ihmisoikeuksiin. Riski monikansallisten yritysten tekemiin ihmisoikeusloukkauksiin on erityisen suuri silloin, kun yritys investoi tai aikoo investoida konfliktialueille tai romahtaneisiin valtioihin. Tällöin isäntämaa voi olla kyvytön tai haluton estämään vakavia ihmisoikeusloukkauksia, tai syyllistyy niihin itse.

Muutoinkin valtiot, joissa monikansalliset yritykset loukkaavat ihmisoikeuksia, ovat yleensä vähemmän kehittyneitä. Niillä ei myöskään ole tehokkaita mekanismeja varmistaa, että monikansalliset yritykset toimivat asianmukaisesti ja ottavat ihmisoikeudet huomioon. Monikansallisten yritysten emämaat taas ovat usein rikkaita länsimaita, joissa olisi kapasiteettia valvoa ja estää yritystensä ihmisoikeusloukkauksia ulkomailla. Emämaat eivät voi siis sulkea silmiään ja vedota siihen, että on isäntämaan velvollisuus valvoa, ettei monikansallinen yritys riko kansainvälisiä ihmisoikeusvelvoitteita. Ensisijaisesti isäntämaa toki on vastuussa ihmisoikeuksien noudattamisesta maan rajojen sisällä.

Keskeinen ongelma on, että mikään kansainvälinen sopimus ei sido yrityksiä suoraan vastuuseen ihmisoikeuksien noudattamisesta. Kahdenväliset kauppasopimukset saattavat jopa estää ihmisoikeusloukkauksiin puuttumisen sanktioiden nojalla. Tällöin monikansallinen yritys pääsee pakoon vastuutaan ja ne, joiden oikeuksia on loukattu, eivät saa korvausta kärsimästään vahingosta. Siksi onkin kyseenalaistettu, onko oikein, että vain valtiot ovat vastuussa ihmisoikeuksista, vai pitäisikö myös muilla toimijoilla olla lakiin perustuvia ihmisoikeusvelvoitteita.

Ratkaisuksi on ehdotettu, että valtioiden pitäisi asettaa yrityksilleen raportointivastuu toimistaan ulkomailla. Tällöin valtiot pystyisivät paremmin valvomaan yritystensä toimintaa. YK on yrittänyt tarttua ongelmaan muun muassa Global compact -hankkeella. Se on yritysten yhteiskuntavastuuhanke, joka sitouttaa yrityksiä noudattamaan esimerkiksi kansainvälisiä ihmisoikeuksia ja työlainsäädäntöä sekä kantamaan vastuuta ympäristöstä ja välttämään korruptiota ja lahjontaa. OECD:llä on myös omat ohjeistuksensa monikansallisille yrityksille vastuullisesta yritystoiminnasta.

Amnestyn ihmisoikeustyön vt johtajan Anu Tuukkasen mukaan vapaaehtoiset sitoumukset ovat hyvä askel eteenpäin, mutteivät yksinään riitä.
”Amnestyn näkökulmasta ihmisoikeudet tulee kirjata oikeudellisesti sitoviin sopimuksiin, jolloin sopimusten noudattamista voidaan valvoa”, Tuukkanen sanoo.
Amnestyn mukaan yritysten valvontaan soveltuvaa kansainvälistä ihmisoikeusnormistoa tulisi vahvistaa.

Tällä hetkellä monikansallisten yritysten ihmisoikeusvelvoitteista on käsiteltävänä ennakkotapaus, jossa neljä nigerialaista maanviljelijää ja kalastajaa haastoivat hollantilaisen öljy-yhtiö Shellin oikeuteen. Viljelijät syyttävät Shelliä Maan ystävät -järjestön avustuksella viljelymaiden ja vesistöjen pilaamisesta. Juttua käsitellään oikeusistuimessa Haagissa. Tapaus on merkittävä sen vuoksi, että se voi asettaa monikansalliset yritykset vastuuseen teoistaan muuallakin kuin emämaassaan. Nähtäväksi jää, joutuuko Shell vastuuseen ja jos joutuu, miten se vaikuttaa muiden monikansallisten yritysten toimintaan.

Maan ystävien uutinen Shell-jutusta

Lehden numero: