Puheloinen haluaa rahaa materiaalihankintoihin

Kirjoittaja:

Komentaja Puheloisen mukaan armeijan hankinnoista ei voida enää tinkiä ilman, että puolustusvoimien kyky suoriutua tehtävistään uskottavasti vaarantuu. Merkitseekö tämä yleisen asevelvollisuuden uudelleenarviointia?

Puolustusvoimien komentaja kenraali Ari Puheloinen otti vahvasti kantaa armeijan materiaalihankintoihin puheessaan maanpuolustuskurssin avajaisissa syyskuun alussa. Puheloisen pääviesti oli, että sodan ajan joukkojen varustamisesta on tähän mennessä tingitty niin paljon, että raja on saavutettu.

Tulevaisuudessa materiaalihankinnoista ei Puheloisen mukaan voida enää tinkiä ilman, että puolustusvoimien kyky suoriutua tehtävistään vaarantuu. Ellei materiaalihankintoihin saada lisää rahaa vuoden 2015 jälkeen, ero minimitarpeeseen on niin suuri että, ”2020-luvun alussa ei voida enää puhua koko maan uskottavasta puolustuksesta”, Puheloinen totesi.

Vajaa kuukausi maanpuolustuskurssin puheensa jälkeen Puheloinen oli Yle Radio 1:n Ykkösaamun vieraana. Hän jatkoi samasta teemasta ja suuntasi viestinsä erityisesti hallitukselle sekä uuden turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon valmistelijoille, kuten myös tasavallan presidentille ja hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittiselle ministerivaliokunnalle.
"Jos me joudumme supistamaan edelleen rakennetta saadaksemme materiaaliin lisää rahaa, niin emme kykene kouluttamaan koko palveluskelpoista osaa ikäluokasta, mikä merkitsee sitä, että meillä ei silloin enää ole yleinen asevelvollisuus. Tai sitten jos joudutaan siihen, että sodanajan organisaatiota supistetaan, jotta jäljellä olevat joukot olisivat varustettu asianmukaisesti, välttävästi edes, tai tyydyttävästi – niin ei silloin kyetä niihin tehtäviin joita meillä on ja tämä on iso valtiollisen tason kysymys."

Puheloisen mukaan vaihtoehtoja on siis kaksi. Mieluisin vaihtoehto on lisää rahaa materiaalihankintoihin, jotta kaikki voisi jatkua ennallaan, eikä puolustuspolitiikan perusteisiin tarvitsisi kajota. Epämiellyttävämpi vaihtoehto olisi sen sijaan laaja puolustusvoimien tehtävien uudelleenarviointi.

Silloin pitäisi ottaa kantaa muun muassa yleiseen asevelvollisuuteen, aluepuolustukseen sekä myös siihen, kuinka suurta armeijaa Suomessa ylläpidetään ja millaisen kriisin varalta sitä tarvitaan.

On selvää, että puolustusvoimissa toivotaan Puheloisen esittämän mieluisimman vaihtoehdon toteutuvan. Näin siksi, että armeijan tehtävien uudelleenarvioinnissa ei enää selvittäisi muutamien varuskuntien lakkauttamisella eikä henkilökuntasupistuksilla.

Näyttää myös siltä, että turvallisuus- ja puolustuspoliittiseen selontekoon kirjataan jonkinasteinen lupaus materiaalihankintojen lisäyksestä vuoden 2015 jälkeen. Helsingin Sanomien (6.10.) mukaan ”korotustarpeella on periaatteessa laaja tuki” ja kiistaa käydään siitä, miten kirjaus selontekoon tehdään.

Vaihtoehtoina on materiaalihankintoihin tarvittavan lisäsumman kirjaaminen, korotusprosentin esittäminen tai periaatteellisen sitoutumisen mainitseminen, Helsingin Sanomat toteaa.

 

Lehden numero:

Uusimmat jutut samasta aiheesta

Puolustustarvikevienti Saudi-Arabiaan ja Arabiemiraatteihin – Hiljainen poliittinen hyvaksyntä »

Saudi-Arabia on viimeisen kymmenen vuoden ajalta Suomen puolustustarvikeviennin arvoltaan neljänneksi suurin vastaanottajamaa, ja Yhdistyneet arabiemiirikunnat viidenneksi suurin. Ihmisoikeuksien pitäisi olla merkittävä lupakriteeri, mutta näin ei ole.

Kolumni: Venäjä ja Suomen turvallisuuspolitiikka 2016 »

Kansainvälisen oikeuden emeritusprofessori Lauri Hannikainen kirjoitti Paxille kolumnin maailman tilasta ja Venäjästä ja siitä kuinka huolissaan nyt kannattaisi olla.

Sisäänpäinkääntyneisyys leimaa hallitusohjelman turvallisuuspolitiikkaa »

Sadankomitean puheenjohtaja luki hallitusohjelman ja arvioi sen turvallisuuspoliittista linjaa.