- Sadankomitean ja Rauhanliiton julkaisivat Pax-lehteä vuoteen 2018 saakka. Voit edelleen tutustua lehden arkistoon. »
- Nähdään 2020 »
- Lasten rikosoikeudellinen vastuu ja lapsisotilas Dominic Ongwenin tapaus Kansainvälisessä rikostuomioistuimessa »
- Suomen puolustusmenot ovat Euroopan kärjessä »
- 1963 – Suomi murroksen keskellä »
- Sadankomitean linja »
- Mitä kuuluu rauhanlähettiläille? »
- Kansainvälinen rikostuomioistuin antaa toivoa sorretuille rohingyoille »
- Nuoret mukaan päättämään rauhasta ja turvallisuudesta »
- Katuväkivalta Kapkaupungissa »
- 20 vuotta Rauhankoulua »
- Kirja-arvio: Hävittäjähankinta on poliittinen päätös »
- Aseistakieltäytymisuutisia »
- Sadankomitean rauhanpalkinto kansainvälisen oikeuden tutkija Jarna Petmanille »
- Turkkia rakennetaan luonnon ja ihmishenkien kustannuksella »
- Kaupungistuminen ja ilmastonmuutos uhkana turvallisuudelle kehitysmaissa »
- David McReynolds 1929-2018 »
- Kirja-arvio: Syyrialaisten toiveet demokratiasta diktatuurin ja islamismin puristuksessa »
- Kirja-arvio: Rauhaa rakentamassa? Kansalaisjärjestöt hauraissa maissa »
- Arkinen seitan ja perunamuussi »
- Valkoiset unikot - pasifistisymbolilla nationalismia vastaan »
- Onnea Matti Mäkelä 70 vuotta! »
Osta ohjus, saat yhteistyökumppanin – 2000-luvun ovelinta kytkykauppaa käydään aseilla
Asekauppa on vuosikymmenten saatossa monimutkaistunut ja käynyt yhä vaikeammaksi valvoa. Suomen Yhdysvaltain kanssa solmima sopimus uudentyyppisten ohjusten hankinnasta näyttäisi täyttävän useat 2010-luvun asekaupan tunnusmerkit. Minkälaiseen suuntaan asekaupat ovat Suomea viemässä?
Suomi teki maaliskuussa 2012 päätöksen ostaa Yhdysvalloilta uudentyyppisiä, ilmasta maahan laukaistavia rynnäkköohjuksia, jotka myös JASSM-ohjuksina tunnetaan (Joint Air-to-Surface Standoff Missiles). Suomi saa maailman toisena valtiona käyttöönsä kyseisiä ohjuksia, ja kauppasopimusta voidaankin monella tapaa pitää varsin erityislaatuisena. Tämä käy ilmi Ulkopoliittisen Instituutin viime syyskuussa ilmestyneestä julkaisusta Not Just Another Arms Deal: The security policy implications of the United States selling advanced missiles to Finland. Otsikko vihjaa raportin sanomasta: tämä ei ole pelkkä asekauppa, vaan Suomen puolustuspotentiaalia selvästi muuttava tapahtuma, joka kielii Suomen ja Yhdysvaltain vankasta yhteistyöstä.
Raportin laatinut UPI:n tutkija Charly Salonius-Pasternak käy paperissa läpi ohjuskaupan merkityksiä eri näkökulmista. Päällimmäisiä huomioita on, että JASSM-ohjukset, joita useiden lähteiden mukaan hankitaan 70 kappaletta, muuttavat Suomen puolustusmahdollisuuksia itänaapurin hyökkäyksen varalta. Venäjän mahdollisuudet hyökätä Suomen alueelle pienenevät ohjusten myötä merkittävästi. Vaikka alueen strateginen sotilaallinen tasapaino ei ohjuskaupoista laajemmalla mittakaavalla juurikaan järky, Suomi pääsee vahvistamaan omaa kansainvälistä suojaverkkoaan turvallisuutensa ylläpitämiseksi.
Salonius-Pasternak kirjoittaa, että yhteys Yhdysvaltoihin on Suomelle puolustusmielessä äärimmäisen tärkeä. Yhdysvaltain perspektiivistä ohjuskauppa puolestaan merkitsee suurempaa varmuutta ja suojaa Nato-alueen pohjoisrajalle.
”Vaikka Suomi ei ole Naton jäsen, sen maantieteellinen asema ja EU-jäsenyys tekevät siitä tärkeän osan eurooppalaista puolustusta, ja amerikkalaisesta näkökulmasta myös osan ratkaisua Euroopan liian vähäiseen puolustusinvestointiin,” Salonius-Pasternak summaa raportissaan.
Raportti nostaa vahvasti esille Suomen ja Yhdysvaltain yhteistyön, ei ainoastaan ohjuskaupan kontekstissa, vaan jo 1990-luvulla alkaneena määrätietoisena projektina. ”(Ohjuskauppa)sopimuksesta itsestään on neuvoteltu vuosikymmenen ajan, mutta se tulisi nähdä huipentumana työstä, jota suomalaiset ja amerikkalaiset virkamiehet ovat tehneet kaksi vuosikymmentä vahvan kumppanuuden rakentamiseksi Suomen ja Yhdysvaltain välille", Salonius-Pasternak kirjoittaa.
Hänen mukaansa maiden halu ja pyrkimys yhteistyöhön ilmenee liutana virallisia sopimuksia ja asiakirjoja aina vuodesta 1991 lähtien.
”JASSM-sopimus on yksi esimerkki ja tulos Suomen ja Yhdysvaltojen välisestä vahvasta suhteesta.”
JASSM-ohjuskauppa osuu aikaan, jolloin asekauppa yleisemminkin, kansainvälisenä ilmiönä, on läpikäymässä laajamittaista muutosta. Sen muodot ovat monimutkaistuneet huomattavasti, eikä sitä enää voida kuvailla yksinkertaisena aseiden osto- ja myyntitapahtumana kahden valtion välillä. Korkean teknologian merkitys on kasvanut, ja valmiiden aseiden ohella kauppaa käydään pelkkien ”valmiiden” aseiden ohella myös erilaisilla aseteknologian komponenteilla. Nykyisellään asekauppa sisältää usein myös kansainvälistä yhteistyötä siihen liittyvän tutkimuksen ja tuotekehittelyn saralla. Näiden tekijöiden summana myös asekaupan valvonta on hankaloitunut.
Tutkimusverkosto SaferGlobe Finlandin lokakuun alussa julkaistu tutkimus Muuttuva asekauppa valottaa yllä kuvattua kehityslinjaa tapaustutkimuksen keinoin perehtymällä Suomen ja Israelin väliseen asekauppaan.
”Olennaisin muutos on asekaupan pirstaloituminen ja laajentuminen pelkän sotilaallisen puolustuksen alalta laajaan turvallisuuteen”, kertoo julkaisun toimittanut Johannes Lehtinen. ”Tämä tarkoittaa, että asekauppa käsittää nykyisin sotilastoiminnan ohella laajan kirjon siviilipuolen turvallisuusvalvontaa esimerkiksi tietoverkkojen osalta. Sekä aseelliseen maanpuolustukseen että laajaan turvallisuuteen kytkeytyy laajamittaista tutkimusta, kehitystyötä ja yritysten ja valtioiden yhteistoimintaa. Tämä moniulotteisuus ja pirstaleisuus tekee asekaupan valvonnasta entistä vaikeampaa.”
Nykypäivän asekauppaan kuuluu Lehtisen mukaan myös pitkäaikaisempi yhteistyö. ”Asejärjestelmien teknistyminen johtaa myös siihen, että tuotteen ostajan on sitouduttava pitkäaikaisiin elinkaaripalveluihin, joissa tuotteen valmistaja päivittää ja huoltaa käytössä olevia asejärjestelmiä.”
Uudenlaisen asekaupan piirteet istuvat monilta osin Salonius-Pasternakin analyysiin Suomen ja Yhdysvaltain välisestä tiivistyvästä yhteistyöstä ja sen osaksi asettuvasta ohjuskaupasta. Hän luettelee ohjuskauppasopimukseen kuuluvan itse ohjusten lisäksi muun muassa lentokoneiden ohjelmistojen tarvittavat muutokset, testaus- ja tukimateriaalia, henkilöstön koulutusta ja erilaisia tukipalveluita.
UPI:n raportin mukaan osapuolten välinen puolustukseen liittyvä yhteistyö on vahvalla pohjalla kauppasopimuksen ulkopuolellakin, niin koulutuksen ja tutkimuksen kuin tuotekehittelynkin piirissä. Yhdysvalloista saapuu vuosittain sotilaita koulutettavaksi Suomeen, ja vastaavasti suomalaisia lähetetään sekä koulutettavaksi että kouluttamaan Yhdysvaltoihin. Viime vuosina suomalaissotilaita on muun muassa ohjeistettu ilmasta maahan tehtävien hyökkäysten toteuttamisessa. Esimerkkinä tutkimusyhteistyöstä maiden välillä Salonius-Pasternak mainitsee raportissaan suomalaisten asiantuntijoiden osallistumisen projektiin, jossa selvitetään alumiinirunkoisten laivojen kestävyyttä sotatilanteessa.
Salonius-Pasternak pohtii myös, kuinka vahvaa yhteistyötä JASSM-ohjukset mahdollisessa kriisitilanteessa todella edellyttäisivät Suomen ja Yhdysvaltain välillä. Ohjusten käyttäminen saattaisi merkitä hyvin yksityiskohtaistakin valtioidenvälistä tiedonvaihtoa, puhumattakaan sopimuksesta hankkia lisää ohjuksia tarpeen vaatiessa. Huolena voi olla Suomen puolustuksen liiankin vahva riippuvaisuus Yhdysvaltojen ”hyväntahtoisuudesta”, kuten Salonius-Pasternak asian ilmaisee. Hänen mukaansa paine tukea Yhdysvaltain muita toimia vähintäänkin poliittisesti todennäköisesti kasvaa tulevaisuudessa.
Asekauppaan on aina kuulunut myös sitkeä salailun kulttuuri.
”Nykyisin Suomen puolustusministeriö julkaisee tilastoa Suomen kaupallisesta aseviennistä, mutta näissä tilastoissa ei näy esimerkiksi testi- tai huoltotarkoituksiin kohdistuva vienti. Tilastot eivät siis anna kokonaiskuvaa asekaupasta. Lisäksi avointa keskustelua asekaupasta ei juurikaan käydä", SaferGloben Lehtinen kertoo.
Salailua näyttää liittyvän myös Suomen ja Yhdysvaltain väliseen yhteistyöhön asekaupan ja siihen kytkeytyvän toiminnan osalta. ”Harvat ihmiset Suomessa ovat tietoisia maiden välisen yhteistyön syvyydestä ja kuinka se on kukoistanut 1990-luvun alusta alkaen”, Salonius-Pasternak kirjoittaa. ”Salailu, joka liittyy suureen osaan yhteistyötä, on huomattavaa. Tämä kertoo molemminpuolisesta luottamuksesta, kovasta kurista ja kummankin osapuolen salailun kulttuurista”.
Mihin suuntaan Suomi asekauppojensa perusteella sitten on menossa? Salonius-Pasternakin mielestä Yhdysvaltain tuki mahdollistaa Suomen siirtymisen vanhasta mallista uuteen – enää hyökkääjää ei pyritä heikentämään tankkien ja jalkaväen voimin, vaan sen mahdollinen hyökkäys voidaan jopa estää ennen kuin se ehtii Suomen alueelle. Ennen kaikkea Salonius-Pasternak painottaa uudistuksen vaativan Suomen päättäjiltä muuttuneen puolustuspotentiaalin ymmärrystä ja sen tuomia uudenlaisia vaihtoehtoja mahdollisen kriisitilanteen kehkeytyessä.
Myös SaferGlobe Finlandin tutkijan Jarmo Pykälän mukaan JASSM-ohjusten hankkiminen tuo Suomeen jotain uutta.
”Kokonaan uudenlaisen aseteknologian ottaminen käyttöön muokkaa valtioiden tapaa käydä sotaa. JASSM-ohjusten tapauksessa olennaista on, että ne soveltuvat hyökkäämiseen ja näin Suomi saavuttaa kyvyn tehdä syvemmälle vihollisen alueelle ulottuvia iskuja.”
Pykälä mainitsee lisäksi, että ohjusten myötä myös Suomen olisi mahdollista osallistua Libyan tapaisiin kansainvälisiin kriisinhallintaoperaatioihin.
Laajempaa kuviota kommentoiva Lehtinen puolestaan toteaa, että Suomi on tekemiensä asekauppojen perusteella osallistumassa omalta osaltaan merkittäviin modernin aseteknologian kehitysprojekteihin, ja mainitsee suomalaisille tuotteille olevan kysyntää kansainvälisesti.
”Lisäksi Suomi pitää yllä tiiviitä yhteyksiä tärkeisiin aseita kehittäviin tahoihin", Lehtinen sanoo.
Pykälä taas on jokseenkin varautuneempi ohjuskaupan suoranaisesta merkityksestä.
”Suomi hankki noin 70 ohjusta, mikä ei kuitenkaan anna kovin suurta kapasiteettia. Esimerkiksi Libyassa ammuttiin yhdessä päivässä noin 120 ohjusta.”
Yksittäisten kauppojen perusteella Pykälä ei lähtisi arvioimaan tulevaa suuntausta.
”Suomessa Yhdysvallat ja asehankinnat liitetään usein Natoon ja toki asehankinnoissa on mukana politiikkaa, mutta näen asian enemmän niin, että maailman suurimmat aseyhtiöt ovat yhdysvaltalaisia ja siellä kehitetään paljon uutta ja korkeinta aseteknologiaa, jota Suomi haluaa.”
Pykälä kohdistaa kriittisen katseen Suomen asehankintoihin pikemminkin puolustusbudjetin näkökulmasta. Hän selittää Suomen viime vuosina hankkineen modernia länsimaista aseteknologiaa, joka on perinteiseen materiaaliin nähden huomattavasti kalliimpaa sekä hankkia että ylläpitää, eikä sitä näin ollen riitä kaikkien sotilaiden käyttöön.
”Tämä kehitys on Suomen puolustusbudjetin kannalta hyvin haastavaa. Esimerkiksi pieni tuliannos (määrä) JASSM-ohjuksia vastaa hankintahinnaltaan noin puolta Suomen vuosittaisista varustelumenoista.”
Keskeistä on se, miten resursseja valitaan käytettäväksi.
”Rahoituksen kautta Suomen puolustusvoimia ja sotilasstrategiaamme muokataan paljon enemmän kuin itse näiden asehankintojen takia", Pykälä toteaa.
Tutkijoiden hieman erilaisista painotuksista huolimatta vaikuttaa selvältä, että Suomi on muuttuvan asekaupan maailmassa menossa kohti uutta suuntaa. Sekä JASSM-ohjusten yksittäisessä tapauksessa että laajemmassa mielessä etenkin päättäjien on aika päivittää käsityksiään Suomen puolustuksesta, asekaupoista sekä niihin liittyvistä prioriteeteista ja vastuusta.
Anna Malinen
UPI:n julkaisu Not Just Another Arms Deal ladattavissa osoitteesta: http://www.fiia.fi/fi/publication/279/not_just_another_arms_deal/
SaferGlobe Finlandin julkaisu Muuttuva Asekauppa tilattavissa osoitteesta: http://www.saferglobe.fi/?epaper=muuttuva-asekauppa
Kuva: JASSM-ohjus. Yhdysvaltain ilmavoimat / wikimedia commons