Elämä oleskeluluvan jälkeen

Kirjoittaja:

Sadiq tuli haastatteluun suoraan töistä. Hän työskentelee asiakaspalvelussa Sellon kirjastossa. Työ kuuluu hänen oppisopimuskoulutukseensa. Hän kertoo viihtyvänsä työssä hyvin, koska siellä pääsee auttamaan ihmisiä ja harjoittelemaan suomen kieltä. Toisaalta monet asiakkaat tulevat eri puolilta maailmaa, kuten hänen kotimaastaan Afganistanista.

Sadiq kertoo lukeneensa paljon suomeksi. Hänellä on Khaled Hosseinin kirjasta Tuhat loistavaa aurinkoa sekä suomenkielinen että darinkielinen versio. Näiden kielten lukeminen rinnakkain auttaa kielen oppimisessa.

Sadiqin haaveena on vielä jonain päivänä päästä töihin UNHCR:ään, maailman pakolaisjärjestöön. Tällä hetkellä hän yrittää selvittää, mitä se käytännössä vaatii. Hän haluaa auttaa ihmisiä ympäri maailmaa ja omakohtaisesta kokemuksesta pakolaisuudesta tuskin olisi siinäkään tehtävässä haittaa.



Sadiq työssään

Sadiq työpaikallaan Sellon kirjastossa.

Oleskelulupa muutti elämän

Sadiq sanoo, että oleskeluluvan saaminen muutti hänen elämänsä. Sadiq tuli Suomeen pari vuotta sitten ja sai ensimmäiseen turvapaikkahakemukseensa kielteisen päätöksen. Elämä ilman oleskelulupaa ei tuntunut inhimilliseltä. Hän ja muut samassa tilanteessa olevat eivät pystyneet tekemään niitä asioita, joita muut tekivät, vaan heidät esimerkiksi käännytettiin tapahtumien porteilta ilman henkilöllisyystodistusta.

Nyt Sadiq asuu Espoossa mukavassa yksiössä ja käy töissä Leppävaarassa. Muutamia kertoja kuukaudessa hän käy koulullaan Keravalla. Arki pitää hänet kiireisenä. Hän kertoo nykyään ymmärtävänsä suomalaisten tarvetta kalenterille.

”Alussa ehdotin suomalaisille ystävilleni, että tulkaa ja hengataan yhdessä”, Sadiq kertoo. ”He vastasivat, että odota, tarkistan kalenteristani.”

Nyt Sadiq itsekin huomaa päiviensä olevan täynnä töitä, jatkuvia sähköposteja ja koulutehtäviä. Hän sanoo kuitenkin, että ”suomalainen työelämä on liian kiireistä”. Hän ikävöi Afganistanista esimerkiksi iloisia piknikejä ystävien kanssa, sellaisiin ei Suomessa ole aikaa.

Ystäviä sosiaalisella ja kielitaitoisella nuorella miehellä riittää myös Suomessa. Hän kertoo, että hänellä on suomalaisten ystävien lisäksi ystäviä myös esimerkiksi Afganistanista, Irakista ja Yhdysvalloista. Hän kertoo tutustuneensa moniin ihmisiin suomalaisen start up -maailmassa vaikuttavan Shortcut-järjestön kautta. Sadiq on käynyt aktiivisesti myös esimerkiksi Slushissa, Hackathonissa ja Helsinki Think Companyssa. Ei ole vaikeaa uskoa, että yritteliäs ja ahkera Sadiq on löytänyt näistä piireistä samanmielisiä ihmisiä.

Afganistanin tilanne surettaa

Sadiqin mieltä painaa kuitenkin Afganistanin tilanne. Hän yrittää välttää sosiaalista mediaa, joka välittää jatkuvia uutisia pommi-iskuista ja muista kauheuksista.

Sadiq tietää, että monilla levottomilla alueilla kuka vain voi kuolla koska tahansa. Hän kertoo, että Kabulin lähialueella ihmisille on tullut tavaksi toivottaa toisilleen hyvästi, kun he lähetevät aamuisin ovesta ulos, koska he eivät voi tietää, tulevatko he takaisin. Tämä koskee myös kouluun lähteviä lapsia.

Sadiqin veli on Afganistanissa, mutta hän ei voi perheenyhdistämisen kautta saada aikuista veljeään Suomeen turvaan. Kaikki pakolaisten reitit Afganistanista Eurooppaan on tukittu eikä Turkin rajalta pääse kuulemma enää eteenpäin.

Sadiq ei itse aio palata, ennen kuin se on turvallista mutta ikävöi monia asioita kotimaastaan. Hän kertoo runsaista ja edullisista hedelmistä, joita Afganistanista saa kesäisin ja jotka jaetaan perheen ja ystävien kesken. Samoin hän ikävöi sitä, että ymmärtää kaiken, mitä ympärillä kadulla sanotaan.

Turvapaikanhakijan vaikea asema

Kun keskustelimme puolitoista vuotta sitten, Sadiq kertoi turvapaikanhakijoiden neljästä vaatimuksesta turvapaikanhakijoiden aseman parantamiseksi Suomessa. Nyt keskustelimme siitä, miten tilanne on muuttunut.

Ensimmäisenä vaatimuksena oli pakkopalautusten lopettaminen. Tämä ei ole Sadiqin mukaan toteutunut. Tosin hyvin äskettäin Maahanmuuttovirasto muutti linjaansa niin kutsutun sisäisen paon mahdollisuudesta Afganistanin pääkaupunkiin Kabuliin. Linjamuutoksen vaikutuksia päätöksiin ei ole vielä nähty.

Toinen vaatimus oli väärien päätösten peruuttaminen. Sadiq kertoo, että monet turvapaikanhakijat ovat ensimmäisen kielteisen päätöksen jälkeen tehneet siitä valituksen hallinto-oikeuteen ja sitten korkeimpaan hallinto-oikeuteen ja jos sekään ei ole tuottanut tulosta, tehneet uuden hakemuksen. Sitten lopulta he ovat saaneet myönteisen päätöksen tai he ovat poistuneet maasta, joko kotimaahansa tai toiseen EU-maahan. Sadiq kertoo, että hänen arvionsa mukaan median paine on vaikuttanut väärien päätösten vähenemiseen.

Muiden vaatimusten toteutumisen toteutumiseen on vaikeaa vastata yksiselitteisesti ilman tilastotietoa. Kolmas vaatimus, kielteisten päätösten saaneiden poistaminen vastaanottokeskuksista, on Sadiqin mukaan osin toteutunut. Neljäs vaatimus oli, että turvapaikanhakijoiden lailliset oikeudet turvataan. Esimerkkejä ongelmista, kuten tulkkauksen epäonnistumisesta kuulusteluissa on kuulunut Sadiqin korviin paljonkin.

Sadiq uskoo, että suuri osa suomalaisista haluaisi tarjota turvapaikan sitä tarvitseville. Turvapaikkapolitiikan ongelmana hän pitää Suomen hallitusta, jonka politiikka on kovaa eikä pohjaudu ihmisoikeuksiin. Kevään eduskuntavaaleissa hän toivoo suomalaisten käyttävän järkeään.

Sadiq pitää suurena haasteena turvapaikanhakijoiden henkistä terveyttä.

”Turvapaikanhakijat eivät ole henkisesti vakaita. Turvapaikkaprosessi voi olla kolme vuotta jatkuvaa stressiä”, hän sanoo. Sadiq itse sai sosiaalityöntekijältään vinkin mennä psykologin vastaanotolle puhumaan tunteistaan. Se auttoi, ja hän suosittelee sitä muillekin.

Nyt Sadiqilla on työ, joka on kiinnostava ja pitää kiireisenä, sekä oma asunto. Hänellä on ystäviä ja hän on oppinut hyvin suomea. Ulkoisesti moni asia on hänellä hyvin mutta häntä kuunnelleessa on vaikeaa olla tuntematta surua siitä, mitä hän on joutunut kokemaan ja millaisia asioita hän päivittäin miettii.

Lehden numero: