Robottiasekiellon tuoreimmat kuulumiset

Kirjoittaja:

Stop Killer Robots -kampanjan aktivisteja YK:n Geneven toimiston edustalla.

Stop Killer Robots -kampanjan aktivistit järjestivät tempauksen YK:n Geneven toimiston edustalla robottiasekokouksen yhteydessä elokuussa 2018. Kuva: Campaign to Stop Killer Robots.

Täysin autonomisista asejärjestelmistä eli niin kutsutuista tappajaroboteista tai robottiaseista on keskusteltu kansainvälisesti jo 2010-luvun alkupuoliskolta. Kansainvälisessä yhteisössä herättiin tuolloin pohtimaan, millaisia uhkia liittyy asejärjestelmien lisääntyvään autonomiaan. Autonomia eli kyky toimia itsenäisesti ilman ihmisen merkittävää vaikutusta, oli vähitellen lisääntynyt asejärjestelmissä. Erityistä huolta aiheutti mahdollisuus, että asejärjestelmien kriittiset toiminnot – kohteen valinta ja siihen iskeminen – autonomisoituisivat. Pian tällaisista järjestelmistä alettiin käyttää nimitystä tappajarobotit.

Viime vuonna Yhdistyneissä kansakunnissa, tavanomaisten aseiden kokouksessa, edettiin vihdoin ulkopuolisten asiantuntijoiden esitelmistä ja paneeleista valtioiden välisiin keskusteluihin. Niin sanottu hallitusten asiantuntijaryhmä (Group of Governmental Experts, GGE) kokoontui kolmatta kertaa elokuussa 2018. Tehtävälistalla oli päättää prosessin jatkosta: tulisiko aloittaa neuvottelut täysautonomisten asejärjestelmien sääntelystä?

Enemmistö kokouksen valtioista asettui neuvottelujen kannalle, ja osa vaati, että neuvottelujen päämääränä tulisi olla tappajarobotit kieltävä sopimus. Tämän ehdotuksen tekivät Itävalta, Brasilia ja Chile. Kieltoa kannattivat myös muun muassa Kolumbia, Irak, Pakistan, Panama sekä Afrikan maiden ja liittoutumattomien maiden ryhmät.

Jotkin maat ehdottivat neuvotteluja ei-sitovista toimista. Esimerkiksi Ranska ja Saksa suosivat poliittista julistusta, joka voisi rajoittaa robottiaseiden kehittelyä. Näihin ehdotuksiin sisältyy kuitenkin ongelmia. “Kansainvälistä lakia vähäisemmät keinot eivät riitä estämään maailmaa luistumasta polulle kohti täysautonomisten asejärjestelmien kehittämistä”, kommentoi Campaign to Stop Killer Robots -kampanjan koordinaattori, Human Rights Watch -järjestön Mary Wareham.

Kokouksessa suurimmaksi ongelmaksi ei noussut kuitenkaan kunnianhimon matala taso vaan pienen valtiojoukon toimet asiassa etenemisen estämiseksi. Enemmistön tahdon blokkasivat Yhdysvallat, Venäjä, Israel ja Etelä-Korea sekä Australia. Australiaa lukuun ottamatta kaikki ovat  sijoittaneet runsaasti varoja asejärjestelmien autonomian kehittämiseen.

Vaikka kokous osoitti jälleen, että kansainvälisessä yhteisössä on laaja kannatus robottiaseiden kieltämiseksi, viikon lopputulema oli kansalaisyhteiskunnalle suuri pettymys. Kokous päätyi suosittelemaan marraskuun tavanomaisten aseiden kokoukselle vain, että nykyistä mandaattia jatkettaisiin. Mikäli suositus hyväksytään marraskuussa, asiantuntijaryhmä jatkaa edelleen “vaihtoehtojen selvittämistä tulevalle työskentelylle”. Toisaalta, kuten Wareham huomauttaa: “Mitä kauemmin valtioilta kestää neuvotella kansainvälinen sopimus, sitä vahvemmaksi kampanjamme kasvaa.”

Eurokansanedustajat vaativat tappajarobottien kieltoa

Muutama viikko YK-kokouksen jälkeen tappajarobotit olivat asialistalla Euroopan parlamentin yleiskokouksessa. Mepeillä oli edessään päätöslauselmaehdotus, jossa vaadittiin kansainvälisten neuvottelujen aloittamista täysautonomisten asejärjestelmien käytön ja kehittämisen kieltämiseksi. Päätöslauselma hyväksyttiin huomattavalla enemmistöllä. Kieltoneuvotteluja kannatti 566 ja vastusti 47 europarlamentaarikkoa. Tyhjää äänesti 73 meppiä.

Euroopan parlamentti on äänestänyt robottiaseista ennenkin. Heinäkuussa 2018 parlamentti vaati, että neuvottelut tappajarobottien kieltämiseksi on aloitettava kiireellisesti. Jo helmikuussa 2014 europarlamentti äänesti sen puolesta, että EU:n jäsenmaiden on kiellettävä täysautonomisten asejärjestelmien kehittäminen, tuotanto ja käyttö.

Tilanne on mielenkiintoinen robottiaseiden vastaisen työn kannalta. Siinä missä yksittäiset EU:n jäsenmaat eivät Itävaltaa lukuun ottamatta asettuneet YK:ssa tukemaan tappajarobottien kieltoneuvotteluja, eurokansanedustajien keskuudessa näiden aseiden kieltäminen nauttii laajaa ja ryhmärajat ylittävää kannatusta. Meppien päätös onkin jäsenmaille vahva viesti siitä, että hallitusten on tarkasteltava kantaansa.

Mitä tekee Suomi?

Robottiasekeskustelu olisi Suomelle paikka ottaa aktiivinen rooli aseidenriisunnan edistäjänä. Suomi on ilmoittanut, ettei maassa kehitellä täysautonomisia asejärjestelmiä ja Suomen puheenvuoroissa YK:ssa on suoraan todettu, että päätöksen elämästä ja kuolemasta tulee säilyä ihmisillä. Hallitus ei kuitenkaan ole ollut valmis kannattamaan tappajarobottien kieltoa, vaan Suomen linjaa voisi kuvailla varovaiseksi.

Rauhanjärjestöissä toivotaankin muutosta hallituksen linjaan. Tähän tarvitaan vahvoja avauksia niin poliitikoilta kuin asiantuntijoilta. Alkukesästä Sadankomitea ja Rauhanliitto tapasivat kansanedustajia eri puolueista, ja keskustelujen perusteella kävi ilmi, että huoli robottiaseiden kehittelystä jaetaan yli puoluerajojen. Jotkut poliitikot ovat puhuneet aiheesta julkisuudessakin, ja tätä tarvittaisiin lisää. Myös eurokansanedustajien kommentit olisivat oiva lisä kansalliseen keskusteluun – kannattihan kieltoneuvottelujen aloittamista lähes jokainen suomalaismepeistä.

Suomesta löytyy monia tekoälyn, autonomian ja robotiikan asiantuntijoita, ja aiheen eettisistä ulottuvuuksista keskustellaan runsaasti. Verrattuna moneen muuhun maahan tappajarobotit eivät Suomessa kuitenkaan ole saaneet laajaa mediahuomiota. Asiantuntija- ja kansalaismielipiteen vahvistamista tukisi, mikäli robottiaseiden vastaiseen työhön saataisiin mukaan laajempi joukko alan asiantuntijoita. Rauhanjärjestöt toivottavatkin tervetulleiksi kaikki aiheesta kiinnostuneet oppimaan, opettamaan ja kampanjoimaan yhdessä.

Lehden numero: