Hornet-kauppa avasi kiinteän suhteen Yhdysvaltoihin

Kirjoittaja:

"Kenraali avaa Suomen salaisinta hanketta", otsikoi Uusi Suomi juttunsa 20. maaliskuuta. Jutussa haastateltiin HX-hankkeen ohjelmajohtajaa Lauri Purasta. Salailu, tietojen pimittäminen ja jopa väärien tietojen antaminen ei ole mikään uusi asia, vaan sitä on harrastettu aikaisemminkin.

Ilmavoimien nykyiset Hornet -hävittäjät päätettiin hankkia vuonna 1992, mutta hävittäjäkeskustelu jatkui vielä hankintapäätöksen jälkeenkin. Esimerkiksi vuoden 1993 presidentinvaalikampanjassa vasemmistoliiton ehdokas Claes Andersson totesi Hornetien olevan riippuvaisia Naton satelliiteista ja järjestelmistä.

MTV:n paneelikeskustelussa Andersson väitti, että Rkp:n presidenttiehdokas, puolustusministeri Elisabeth Rehn olisi sitonut Suomen Natoon tilaamalla Hornet -hävittäjät. Anderssonin mukaan Hornetit "eivät lennä metriäkään Suomessa ilman Naton lupaa", eivätkä myöskään "ilman Naton satelliitteja ja installaatioita".

Helsingin Sanomat julkaisi kuudes marraskuuta uutisen, jossa ilmavoimien tuolloinen komentaja Heikki Nikunen kumosi Aderssonin esittämät tiedot. "Hornetien perussuunnistusjärjestelmä on inertia-järjestelmä, jonka perusteella kone on täysin itsenäinen ja pystyy omatoimisesti ilman mitään signaaleja suunnistamaan ja paikantamaan itsensä", Nikunen totesi Helsingin Sanomien jutussa.

 

Matkan pituus lisää paikannuksen virhettä

Inertia-suunnistusjärjestelmää on käytetty ja yhä käytetään muun muassa lentokoneissa, sukellusveneissä ja ohjuksissa. Järjestelmä toimii siten, että se laskee lähtöpaikan koordinaattien perusteella uuden paikkatiedon nopeuden, kiihtyvyyden ja suunnan muutosten perusteella. Järjestelmä ei siis todellakaan tarvitse ulkopuolelta tulevia signaaleja, kuten Nikunen todisteli.

Suunnistusjrjestelmä ei kuitenkaan ole virheetön. Mitä pidemmälle edetään, sen epätarkemmaksi paikanmääritys perustuu, koska laskennan pohjana on aina edellinen paikkatieto. Mikäli lähtöpaikan koordinaatit on esimerkiksi vahingossa syötetty järjestelmään väärin, paikanmääritys on ollut alusta lähtien virheellinen.

Toimiakseen luotettavasti inertia-suunnistusjärjestelmä tarvitsee myös ulkopuolisten lähteiden, kuten esimerkiksi GPS-satelliittien signaaleja, joiden perusteella se voi korjata virheensä. GPS-järjestelmä oli olemassa jo 1990-luvulla ja Nikunen arvelikin Anderssonin tarkoittaneen tätä Yhdysvaltojen toteuttamaa satelliittipaikannusta, mutta totesi, ettei Hornet ole riippuvainen siitä.

Nikusen tiedot eivät pitäneet paikkaansa

Näinhän ei tuolloin kuitenkaan ollut. Helmikuussa 2015 olin paikalla, kun Alexander Stubb Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan turvallisuuspoliittisessa vaalikeskustelussa kertoi, etteivät Hornetit pysy ilmassa ilman Yhdysvaltojen apua. Stubb kertoi sanomansa perustuvan niihin tietoihin, joita hän sai työssään Suomen Washingtonin lähetystössä 1990-luvun alussa, kun Hernetin hankinnasta neuvoteltiin.

Myöhemmin myös presidentti Sauli niinistö on 11. kesäkuuta Uuden Suomen haastattelussa todennut, että "Hornetien hankinnasta lähtien meillä on ollut hyvin kiinteä suhde Yhdysvaltoihin, jo pelkästään sen vuoksi, että Hornetit eivät lennä alkuunkaan ilman sitä suhdetta".

On vaikea uskoa, että kukaan kieltäisi, etteivätkö Hornetien korvaajiksi ehdolla olevat viisi hävittäjää olisi riippuvaisia satelliiteista tai muista ulkoisista järjestelmistä. Sen sijaan lähes varmasti myöhemmin paljastuu jokin samanlainen hämäysyritys kuin Nikusen marraskuussa 1993 esittämä. Aika näyttää, mitä tällä kertaa yritetään peittää.

Lehden numero: